ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKAPÄIVÄKIRJA: Iisalmi, nuorisotalo 23.2.2007

DRS - alkoholin tuoksuinen vaihtoehto alkoholille. Eli kuinka käy kun lähdetään selvinpäin Iisalmeen.

Tämänkertainen pika-aikataulun keikka pohjautuu faktaan, että perkussionistimme Lassin bändi meni ja hajosi, ja heillä oli sovittuna jo keikka jota me lähdimme sitten paikkaamaan. Tämä keikka toimi myös uuden jäsenemme, Laura Vajarin, tuon mystisen ja ristiriitaisen hahmon esiinmarssina orkesterimme riveihin. Ensiesiintymiseen saatiin kihelmöintiä estämällä häneltä pääsy yhteenkään tapahtumaan, joka sisältäisi keikalle harjoitteluun, edes etäisesti, liittyvää toimintaa. Ja osan tulevista soittotovereistaan hän tapasi ensimmäistä kertaa vasta kun soittovälineistöä järjesteltiin menopelien tavaratiloihin.

Matkaan lähdettiin 19.45, soitto alkaisi 21.15, matkaan menee tunti, kaljakauppaan paikan päällä kymmenen minuuttia, joten meille juuri sopiva aikataulu. Kaupan jälkeen roudaus ja säätöä lavajärjestelyjen kanssa. Pois lavalta odottamaan minuutiksi keikan alkua. Sitten pakotettiin uusi jäsen lavalle aloittamaan soitto yksin, johon hän alistuikin, mutta kostoksi näytti yleisölle kieltään. Tapahtuma oli bänditapahtuma nuorisokeskuksen nollapromillemeiningillä, ja mekin taisimme olla ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen lavalla selvinpäin. Se sai keikan tuntumaan jotenkin laimeammalta kuin normaalisti, mutta videolta seuraavana päivänä löytyikin DRS ihan omana itsenään. Androgyyni Vajarin toiminta lavalla ei antanut asiasta mitään tietämättömille minkäänlaista syytä edes epäillä että tämä olisi hänen ensimmäinen keikkansa meidän kanssamme. Iisalmen nuorisotalolta löytyi kourallinen tanssijoita lavan eteen, muiden jäpöttäessä koristeina urheilusalin pimeimmissä nurkissa piilossa. Keikan lopussa nähtiin Laura Vajarin kastelu juomapullolla, sekä elävällä ihmisellä performoitu helikopteri-imitaatio.

Keikan jälkeen takahuoneeseen seisovaan juhlapöytään nauttimaan oluista, viineistä, pihveistä, kermaperunoista, punaviinikastikkeesta, kanasalaatista ja monista muista herkuista jotka Iisalmen nuorisotalon ystävällinen henkilökunta oli pyynnöstämme paikalle järjestänyt. Saimme vielä taksirahat Kuopioonkin, perin kilttiä. Vatsat täynnä ampaisimme kotikontuja kohden, saavuttaen treenikämppämme noin puoli kahdeltatoista. Tällä reissulla ei ollut kyllä yhtään tehotonta minuuttia, jos et roudannut niin olit jo matkalla kohti keikkaa ja jos et sielläkään roudannut niin olit jo keikalla ja jos et sen jälkeen roudannut niin olit jo syömässä ja jos et enää ollut syömässä niin olit jo kotimatkan puolivälissä (perkussio-Lassi unohtui tämän takia Iisalmeen ja joutui jäämään sinne yli viikonlopun) ja jos et sittenkään roudannut niin olit jo todennäköisesti baarissa. Toki, jos tuon lauseen ottaa kirjaimellisesti ja olet jättänyt noin monta kertaa roudaamatta niin olet lentänyt jo bändistä.

Huomasin muuten tuota kirjoittaessa, että tämä homma sisältää kyllä aika paljon tuota roudausta. Roudausta roudausta roudausta, pari minuuttia soittoo ja syömistä ja sitten taas AH sitä roudausta ja roudausta ja autossa istumista ja sit vielä ihan pikkusen lopuks kevyttä roudausta. Jos olisi enemmän keikkaa niin taitaisi oikeasti enemmän aikaa kulua tavaroiden kanniskeluun kun soittimen soittoon. En minä sillä että se olisi jotenkin ikävää puuhaa, mukavaahan se on. Onneksi Lauralla on pieni soitin, mutta kaksi kättä.

-mikko