ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKAPÄIVÄKIRJA: K-Klubi 20.11.2006

Päivä oli koittanut, minun syntymäpäivä. Ja meidän keikkapäivä. Keikka sen takia että ensin oli suunnitelmissa pitää yksityisbileet jonne oltais roudattu soittokamat ja soitettu vain kavereille, mutta sithän sitä niikö tiiätkö tajus että ku soittaa K-Klubilla keikan ihan julkisesti ni saa kaljaa. Ja mikäs sen parempaa että voi parhaille kavereilleen tarjota ilmaset humalat synttäreillään. Ja samalla tarjoutui myös muillekin kuin tutuille ja tutun tutuille mahdollisuus nähdä meitä livenä, vaikka pientä epäilystä oli että onkohan halukkaita henkilöitä olemassa tuttavapiirin ulkopuolella. Noh, videolle on ainakin ikuistettuna pari rockabillyä poistumassa paikalta noin setin puolivälissä, oli siellä muitakin kuin tuttuja, oli! Ei siis ihan turha keikka.

Pyysin poikia olla mainitsematta spiikeissään kertaakaan synttäreistäni välttääkseni sen faktan että en osaa reagoida tälläisesta seuraaviin taputuksiin, jotka yleisö tulee todennäköisesti antamaan siksi että niin kuuluu tehdä, eikä siksi että haluaisi onnitella juuri minua. Oli kai se sitten ihan hyvä saavutus että näitä spiikkejä tuli vain kaksi. Hämmentävää. Se on muuten omituista että kun soittaa kaljupäisenä tämmösessä rokkitukkabändissä niin jätkät ostaa mulle synttärilahjaks hiusvärin... Onkohan se hienovarainen vihje..? Tietääköhän ne edes että minä olen kalju?

Sitten itse keikasta, jotenkin tuo K-Klubi on semmonen paikka että siellä meistä tulee sympaattinen pikku bändi joka ei peittele virheitään eikä ainakaan häpeä niitä, ihan kuin ihmiset katsoisivat meidän treenejä. Johtunee paikan intiimistä tunnelmasta ja kavereiden paljoudesta. Ensin viritellään puoli tuntia ja sitten kun keikka alkaa nii intron aikana voi huutaa kitaristille että nopeemmin yms. Aitous kunniaan vaimitähä?! Alkulämppäreiksi soitetut Kyyr Pentin lastenlaulut jakoivat kansan kahtia, mutta on siinä bändissä hittiainesta. Pielevästä käälmeestä, minipossusta ja ruuvimadosta kuullaan vielä!

Keikka oli siis ihan mukiinmenevä, huonosti soitettiin välillä ja ahdasta oli mutta hyvä mieli siitä jäi. Sen jälkeen sitten paljon viinaa vaan suun kautta nautittuna ja pystyikin jo hautaamaan päivän aikana kertyneen stressin. Never say never mutta ei varmaan soiteta K-Klubilla enää ikinä, tai jos soitetaan niin löydät lavalta taas seitsemän tosi köyhää ja janoista herraa. Kiitos kaikille jotka olitte saapuneet paikalle. Ja kiitos kun taputitte spiikkien jälkeen.

-Mikko, se kalju.

PERÄsanoma: Älkää lapset ja aikuiset koskaan ruvetko seurustelemaan, se sinulle "tärkein" tulee kuitenkin jossain vaiheessa hajottamaan sinut palasiksi. Voi vittu.


VIDEO:

No mutta sehän on silkkaa
Semiakustiikkaa (.mpg)