ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKÄIVÄKIRJA: Death Rockstar Society -keikka 25.9.2005 klo 05.30

Kello 04:30 olen Kauppakadulla hoilaamassa Uralin pihlajaa kahden näyttelijän ja yhden koreografin kanssa. Päätän vakaasti mennä Henkkaan sen auetessa kohta uudelleen, vaikka humala on häipynyt maksaani jo ajat sitten ja olen lähinnä naatti. Yksin Henkan jonossa olo on zen.

Death Rockstar Society toimii kuin raaka kananmuna Rocky-elokuvassa. Pää selvenee ja muussiset lihaksetkin rentoutuvat. Alkoholin nostattama seksuaalinen voimaintunto kuivuu jonnekin nivusiin ja löydän itseni keskittymästä olennaiseen. Tuolla on lavalla parinkymmenen ihmisen edessä rock-muusikon näköisiä tyyppejä, jotka osaavat soittaa erilaisia soittimia.

Onneksi DRS ei soita jazzia. Ei soita ei. Tulpattomat korvani ottavat vastaan rytmiä, raskasta soitantaa, ja kohta erotan jopa melodioita. Mitä vittua?! Ihmismusiikkia! Tai jotain, voisi olla että tämä orkesteri on peräisin alkuviidakosta, jossa he ovat ohittaneet tavallisen pop-musiikin kehityskaaren ja hypänneet suoraan kivien kolistelusta särökitaran varteen. Fiksuja apinoita, täytyy sanoa.

Minä en tiedä musiikista vittuakaan, ja makuni on enemmän tai vähemmän skitsofreeninen. Liittyneekö soittajien koostumukseen tai jotain, mutta kuulen tässä maanisuutta, muodikasta mättöä ja punkia. Olenko harhassa? Olenko harhainen?

Poistun Henkasta oudon mielialan vallitessa. Diagnoosi: Passiivisesti vihamielinen epävakaa narsisti. Eli siis parantunut.

Kiitos ja kuittaus, voima olkoon kanssanne!

-Sanna