ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: Pop -musiikin kritiikkiä itselle.

Musiikki on välttämättäkin ääniä ja niiden luomia harmonioita. Tämän tiedon valossa kaikki musiikki on melodillista ja se perustuu juuri siihen faktaan, että äänet reagoivat toisiinsa ainut kertaisilla tavoillaan. Kaikki meidän tuntemamme musiikki perustuu tähän faktaan. Tässä kirjoituksessa lähdetään siitä!

En aijo perustella sitä, miksi tämä kirjoitus on POP -musiikki nimikkeen alla.

Raskas harmooninen melodia voi olla tuhat kertaa raskaampi kuin se piripintaan masteroitu vitun "jytäkkä" hevi -levy. Jos et usko tähän, niin suosittelen tutustumaan esim. mieskuoroihin tai klassiseen musiikkiin. Tämän lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että sähkökitara ei ole kovinkaan kummoinen instrumentti. Se ei ole millään lailla "suuren" kuulloinen vaikka osa näin luuleekin.

Maailman raskain soitin on ehdottomasti haitari! Olin taannoin kuuntelemassa ystäväni klassista kitarointia Kuopion musiikkikeskuksella. Tässä samaisessa tilaisuudessa esiintyi tyttö, joka veti niin julman kuuloista haitaria, että itku melkein pääsi. Miten niinkin kiltin oloinen ja hento ihminen saikin aikaan niin saatanallisia ääniä ja harmonioita? Jos en olisi ollut ateisti, niin olisin oikeasti pelännyt.

Tähän 24 vuoden ikään mennessä olen tullut siihen tulokseen, että tosiasiassa millään muulla kuin melodialla ei ole väliä musiikissa. Hyvä melodia on kuin puoliksi tehty kappale. Sen ympärille on hyvin helppo rakentaa toimiva ja innovatiivinen sovitus.

Ilman kantavaa melodiaa pop -kappale on maailman ahdistavin ja turhin tekele.

Katselimme taannoin rumpalimme luona euroviisuja, johon on kerättynä maailman turhimmat, turhauttavat ja masennusta aiheuttavat kappaleen irvikuvat. Noin 45 minuutin kohdalla olimme pakotetut kytkemään television äänet irti ja kuuntelemaan Meshuggahin I:n. Kaikki tämä ainoastaan sen takia, että tajuntamme palaisi edes puolittain tämän maailman pinnalle. Tulin henkilökohtaisesti siihen tulokseen, että Meshuggah on melodillisesti tuhat kertaa nerokkaampi kuin noin 90% maailman pop -kappaleista. Maailmaan mahtuu niin vitusti paskaa!

Mediat sylkevät vasten meidän kasvojamme. Ne tarjoavat meille tätä laimennettua rockpop paskaa, joka saa meidät pikkuhiljaa hyväksymään tutun ja turvallisen ainoana totuutena. Näin media saa niskaotteen taiteen ja tarkoituksen merkityksestä musiikissa. Ja yhtä-äkkiä me huomaamme ostavamme tuotteen, emmekä suinkaan musiikkia, jonka tarkoituksena on vapauttaa meidät sosiaalisen todellisuutemme kahleista.

Oikea taide syntyy ainoastaan tarkoituksesta. Nykyään "taiteen" tarkoitus on olla diibadaabaata, joka tuo elantoa musiikkialalla työskenteleville ammattimiehille. Milloin viimeksi kuulit pop -kappaleen, jossa oli tarkoitus tai sanoma!? Milloin viimeksi olet kuulut radiosta jotain aitoa?! Milloin viimeksi kyseenalaistit sen mitä kuulit!?

Melodioitten nerokkuus perustuu niiden sisäänsä lukitsemaan tunteeseen. Monet luulevat, että laulussa tärkeintä on hyvät sanat, mutta minä väitän, että näin ei ole. Hyvät sanat kaikuvat kuuroille korville, jos ne eivät ole kytkettynä merkitykselliseen laulumelodiaan.

Näinä päivinä olen pyrkinyt hyväksymään ainoastaan sellaisia harmonioita sekä melodioita, jotka eivät kuullosta perinteisiltä. Kaikki mikä haiskahtaa turvalliselta tai tutulta on paskaa. Tämä pätee kuuntelemiseen sekä tekemiseen. Jos kappaleeseen ei löydy melodiaa, joka tuntuu merkitykselliseltä, niin sitten on vittu vaikka parempi kiljua ne sanat sen raidan päälle. Laimeita merkityksettömiä lallatuksia ei tarvita enää yhdenkään kappaleen vertaa tähän maailmaan.

Meidän mitättömien musiikin harrastajien tehtävä on taistella omaa keskinkertaisuuttamme vastaan. Koskaan ei ole oikein antaa periksi ja tyytyä "ihan kivaan", joka kuullostaa tutulta ja turvalliselta, koska silloin me olemme jo epäonnistuneet tehtävässämme luoda jotain originaalia ja omaa. Lainata saa, mutta varastaa ei.

Valitettavasti itse en vielä tähän ideaaliin kykene.

Se saa minut surulliseksi ja vihaamaan itseäni.

P.