ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKAPÄIVÄKIRJA: Rusikointia Ruplalla 29.4.2006

 Nyt on kyllä pakko kirjotella saman tien tunnelmat ylös ennenku pääsee haihtumaan. Pyydämme anteeksi satunnaisilta vierailijoilta sivustomme päivityksen viimeaikaista kankeutta. Oltiin todellakin eilen ensimmäistä kertaa Ruplalla, eli työnkulmalla keikalla ja meno oli kova ku mikä! Monitoroinnista ei ollut tietoakaan, biisit kiilas ku kiimanen hieho ja yleisö oli näreissään! Voiko sitä enempää punkrock keikalta toivoa?

Olin henk. koht. mummolassa kattelemassa Shrek 2:a tohvelit jalassa, kun puhelimessa ilmotettiin hämmentävä tieto, että Lordi oli perunut keikkansa ja meitä pyydettiin tilalle. Mitä helvettiä? Aprillipilaako? Pakkohan se Rupla oli joskus korkata, joten hyppäsin auton rattiin ja ajelin reilut 300km miettien, että jos tämä on pilaa, niin ruumiita tulee!

Paikalle kun saavuin, niin rupesin pikkuhiljaa tajuamaan, että pilasta ei ollut kyse. Siellä oli pojat bäkkärillä Turmion Kätilöitten kanssa juomassa kaljaa ja Matti lavalla veivaamassa Hampaineen Suussa. Meikän perkatkin oli kiltisti roudattu paikalle ja ihan vielä kapulatkin. Kaljaa oli sopivasti jääkaapissa ja kalakukonkin oli joku tuonut. Siinä vaiheessa alkoi olla ilmassa jo ihan oikean rock keikan tuntua. Näinhän nämä hommat järjestetään! Ei treenejä, epämääräinen aikataulu ja valmiiksi vihainen ilmapiiri pettyneiden Lordi -fanien myötä. OK.

Tällä kertaa vedettiin jälleen 8 päänä Tytär yhtyeen Iivarisen tullessa soittamaan taijanomaista tamburiinia mystisessä viitassaan. Nyt jo bändiin vakiintunut Joona soitteli harpullaan introksi "You Can't Always Get What You Want" tyynnytelläkseen yleisön vihaisimmat jäsenet ja sitten päästettiin karnevaali irti! Tarkemmin sanottuna "Tresnjav":illa aloitettiin ja heti kävi selväksi, että meno ei todellakaan ollut sama, kuin Ä&V -kisassa. Tilanne uhkui punk-rokkia. Varsinkin Matin vetäessä vielä äskeisen keikan selkähiet pinnassa. Nyt oli jälleen sitä vauhtia ja vaaraa, mitä viime kesän keikoista ei puuttunut. Oli pähkäilty ja puitu ja ruodittu ja nyt! Silkkaa paineenpoistoa! Ei tarvinnut todistella yhtään mitään.

Yleisön reaktioista saattoi päätellä yhtä ja toista, mutta jännitettä oli ainakin ilmassa! Tukat ei pahemmin heilunu, mutta ääntä lähti! Vihaiset kommentit lentelivät pitkin salia ja oli jopa hieman vaikea arvioida tykkäsikö kukaan edes biiseistä. Jälkeenpäin tuli kyllä enemmän kiitoksia kuin risuja, mutta huhhuh! Äkäistä oli!

Bändillä oli ainakin meno päällä! Olli paisko tavaraa kuin viimeistä päivää ja Petteri tyrkkäs lainaroudarimme Ouzon (kts. studiopäiväkirja!) harmiksi juuri asetellun asennevirvelin aina vaan uudelleen kumoon. Siihen havainnointini rajoittuikin, koska piti itsekkin riehua, mutta biisien välissä huomas kyllä, että kaikki oli meiningeissä. Ja hengissä! Iivarisen viitanliepeen liehui, Patikan ja Joonan päät nytkyi, Matilla oli hymy herkässä ja saatoin aistia rumpali -Petterin hurjan irvistyksen selkäni takana.

Encoreja ei soitettu, mutta improvisoitu välipätkä kyllä paikkas sen tarpeen bändin puolesta. En tiedä oliko Matin viimeisellä "syökää paskaa" -kommentilla mitään osuutta asiaan, mutta eipä sillä väliä. Hyvillä mielin juotiin keikkapalkat pois Lassen ahdistellessa kameran spottivalolla, kateltiin hailaitit Kätilöitten keikasta ja painuttiin Henkkaan. A successfull evening alltogether!

Kiitos ja kumarrus.

-El Migu

KUVIA: