ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKAPÄIVÄKIRJA: 13.4.2006, K-klubi

DRS -unplugged... No jaa. Ei nyt aivan, mutta sinnepäin.

Halusimme koettaa siipiämme hieman karummissa olosuhteissa, ja järjestimme musiikki-iltaman tuonne aina yhtä kodikkaaseen kuppilaan, eli K-Klubille. Ne jotka eivät asiasta tiedä, niin tämä kyseinen baari on kuopiolainen ns. alternative valinta, jos haluaa iltaansa baarissa istua. Toisin sanoen kyseessä ei ole mikään ylikansallinen riistofirma tai ravintolaketju, vaan oikean ihmisen ylläpitämä bieni kapakka Kuopion keskustan kupeessa. Tai ainakin luulen niin.

Tehdään nyt sekin vielä selväksi, että K-Klubi on pieni kuin mikä ja siellä ei todellakaan ole mielekästä vetää yli 100 dB:n volyymilla liverockmusiikkia paskan PA:n lävitse vaan on kehitettävä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Alternative ratkaisut alternative baariin!

Olemme tehneet joitain rauhallisempia kappaleita, joita ei ole viitsinyt "oikeilla" keikoilla vetää, koska ne ovat niin pirun lamaannuttavia. Ne eivat oikein asetu raivoisamman ulosannin sekaan. (Se tosin saattaa olla virhearviointi...) Tämä siis oli oiva tilaisuus ulkoiluttaa noita kappaleita.

K-Klubin nurkka siis täyttyi kuin täyttyikin epämääräisestä kasasta lyömäsoittimia ja vahvistimia. Ilta oli tarkoitus aloittaa soittamalla pari lastenlaulua, jotka saavat tilan kriittisemmat tarkailijat painumaan hevon vittuun. Nyt kummiskin ilmeni, että Matin keikkakitaristin bändi Medik aloittaisi tuon illan. Itse kuuntelin bändin soitantaa hieman humaltuneena ja totesin, että kohta hävettää vetää biisejä, jotka tottelevat nimiä kuten minipossu ja ruuvimato. No jaa... Ei sen väliä. Ne ovat hyviä biisejä. Ne on säveltänyt Olli ja sanoittanut Jumppa. Molemmista taiteilijoista kuullaan vielä!

Kappaleita soittaneen bändin nimi on muuten KYYR PENT ja siitä povataan isoa nimeä rasmuksen ja negativen rinnalle. Onhan näillä kolmella kummiskin sama kuuntelijakunta ja yhtä hyvän näköset jätkät veivaamassa!.

Lastenlaulujen jälkeen itse asiaan ja vittu... Yllättävän hyvältä se tuntui. Ei oikein osaa muuta sanoa. Soitto kulki hyvin ja volyymi pysyi kuin pysyikin alhaalla ilman, että dynamiikka tai tarkuus siitä pahemmin kärsi. Keikalla lanseerattiin myös DRS -orkesterin uusi seitsemäs jäsen: Joona. Hän taitaa laulun ja huuliharpun.

Loppu ilta on sitä saatanan viinatanssia, joka päättyy johonkin mitä ei muista. Ei ainakaan hitaaseen biisiin. Se on varma. Tällä ei kuitenkaan ole väliä. Pääasia on se, että me todistimme itselemme pystyvämme soittamaan hiljaa ja tarkasti yhtä aikaa!

Se on Pop!

-Petteri (se laulaja)


KUVIA:

Kuvat:
Mikko Virtasola