ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: Punkrock - vastavirtaan valtavirrassa

Rock on kuollut. Tämän saimme kuulla ensimmäisen kerran jo 60 -luvulla Jim Morrisonin toteamana. Oletetaan, että Jim, rockmusiikin alalla aikansa työskennelleenä, tiesi mistä hän puhui ja määritellään rock kuolleeksi tuohon aikakauteen. Itse taiteilija meni ja kuoli hieman myöhemmin Pariisilaiseen kylpyammeeseen. Hän oli tällöin 27 vuotias.

Olkoon siis Doors ensimmäinen esimerkki kun valtavirrassa uiskenteleva bändi aiheuttaa epäkohdan tuohon rahantekovirtaan kääntymällä itseään vastaan. Luulen, että jokaisella musiikin harrastajalla on omat musiikilliset sankarinsa ja teoriansa, mutta aijon nyt keskittyä itsekkäästi ainoastaan omaan visiooni ja ajatukseeni tästä aiheesta.

Rock siis kuoli, mutta ei hätää. Piahkoin Velvet Undergroundit sekä Stoogesit Iggy Poppeineen nousivat pelastamaan ihmiset varmalta systeemiin sulautumiselta ja tiedostamattomalta itseinholta, johon kokokansanhuvit meidät hiljalleen ajavat. Tätä pelastusta kutsutaan edelleen nimellä punk! Tosin nykyään se radiossa soiva paska, jota punkiksi väitetään, on tosiasiassa vain ja ainoastaan paskaa. Punk ei ole minun mielestäni tyylisuunta, vaan toimintatapa ja ajatus, joka luo syyn anarkiaan. Punkin pitäisi olla sofistikoitunutta anarkiaa, eli rakentavaa, kriittistä ja ennenkaikkea tarkoituksellista. Se rallattelu sielä radiossa vain vituttaa.

Koko "potin" korjasi lopulta Sex Pistols, jonka "joutsenlento" loppui heidän ensimmäiseen Amerikan kiertueeseen. Tuolta kiertueelta on olemassa videomateriaalia, jossa laulajan vittuilusta suivaantuneet Texasilaiset punaniskat koettavat laittaa bändiä hengiltä heidän keikkansa aikana. Ilmassa on todellakin vaaran tunne, kun bändin basisti tempaisee instrumentillaan häntä lähestyvää miestä kylmän rauhallisesti suoraan päälaelle. Basso säiluu ehjänä, mutta mies tipahtaa ja itse taiteilijalla ei värähtänyt edes ilme. Kiertue päättyi bändin hajoamiseen ja lopulta basistin itsemurhaan. Bassotaiteilija oli tällöin 21 -vuotias.

Sid Vicious olkoon elävä esimerkki bändäreiksi aikoville tytöille siitä, että basisti kannattaa aina jättää rauhaan.

Tärkeintä Sex Pistolsissa oli tietenkin se, että hetken aikaa valtavirtamusiikki oli kääntynyt täysin itseään vastaan. Tämä "rahantekoväline" oli tällöin paradoksaalisessa tilassa: Se teki rahaa bändillä, joka halveksui tätä raakaa rahanteko mentaliteettia! Tälläinen tila on valtavirtamusiikille vaarallinen, koska jos bändi saa vietyä sen "ajatuksen" loppuun asti kunnialla, ihmiset saattavat tajuta, että se paska, mitä heille normaalisti tarjotaan on sisällötöntä viihdettä, jolla ei ole muuta tarkoitusta, kuin luoda rahaa tyhjästä.

Yksinkertaisesti sanottuna musiikkiteollisuus markkinoi Sex Pistolsissa omaa kuolemaansa.

80 -luku oli siinä mielessä outoa aikaa, että valtavirtamusiikki nimekkeen alla tuntuu tuolloin olleen vain ja ainoastaan silkkaa paskaa. En halua haukkua ketään nimeltä, joten nimeä tuo elämästäsi helvetin tehnyt esimerkkibändisi itse. Pinnan alla kuitenkin tapahtui suuria asioita, jotka vaikuttivat merkittävästi seuraavan vuosikymmenen kitaramusiikin ilmeeseen. Metallica olkoon nyt se esimerkki, joka nosti itsensä kunniakkaasti valtavirtaan tuon vuosikymmen aikana keikkailemalla ja tekemällä klassikoiksi määriteltyjä albumeita.

Siinä missä punk oli elävänä rumaa ja korutonta niin 80 -luvun "tukkabändit" olivat jotain aivan muuta. Keikat olivat kuin sirkusesityksiä, joissa paukkui ja pärskyi. Ulkomusiikilliset arvot olivat nousseet samalle elleivät korkeammallekkin asemalle kuin itse musiikilliset arvot. Jotenkin tuntuu siltä, että osa noista bändeistä ajatteli äärimmilleen vedetyn show -meiningin korvaavan itse asian, eli musiikin.

90 -luvun alussa tukkabändit kokivat kuolettavan inflaation ja he katosivat unohdukseen. Tämä tapahtui melkein yhdessä yössä. Nirvana oli raivokas, tyly, raaka ja samalla aivan äärettömän helposti lähestyttävää melodillista poppia. Valtavirta joutui nöyrtymään ja muuttamaan ilmettään. Alternative tai grunge tai indie tai miksi sitä sitten ikinä kutsuukaan pyyhkäisi maton jalkojen alta ja määritti kitararockin suunnan. Ja taas hetken aikaa valtavirrassa uiskenteleva bändi ui valtavirtaan ja ilmassa oli vaaran tunne. Näihin aikoihin alkoi vaikuttaa myös Rage Against The Machine, joka oli todellakin äärimmäisen vastaan. Minun mielestä he olivat ja ovat edelleen vihaisinta mitä minä olen koskaan kuullut. Varsinkin näin vanhemmiten kuunneltuna, kun bändin vihan lähde on alkanut jäsentymään ja hahmottumaan paremmin sekä kokonaisvaltaisemmin. Evil Empire! Loistavaa!

Valitettavasti näiden bändien kylkijäisenä paikalle ilmaantui myös vanha ystävämme kuolema. Kurt kirjoitti päiväkirjaansa: "punk on kuollut" ja tappoi myöhemmin itsensä. Hän oli tällöin 27 vuotias.

Nyt meidän on tärkeä muistaa, että maailma on täynä hienoja bändejä, jotka työskentelevät vääjäämättä musiikinparissa omalla peräänantamattomalla tinkimättömyydellään punk -etiikkaan nojautuen. Tiesivät he niin tekevänsä tai sitten eivät. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että edellä mainitut "suuret" bändit ovat armotta varastaneet sekä lainanneet juuri tälläisilta "pioneeribändeiltä" tehden heille samalla kunniaa. Esillä olleet bändit ovat siis ainoastaan niitä harvoja, jotka valtavirta on ottanut raiskaavaan syleilyynsä. Pinnan alla on olemassa toinen maailma! Ja nyt luottakaa sanaani, se on paljon kiinnostavampi maailma.

Lopetan tämän tiistaiaamupäiväpohdintani tähän, koska ei ole enää mitään lisättävää. Minun näkemykseni mukaan ei ole ollut muita valtavirta bändejä, jotka ovat aiheuttaneet tämän paradoksaalisen tilan valtavirtamusiikki käsitteeseen. Tai no... System Of A Downin uusin levy on pirun kova! Asia on vain vielä liian nuori käsiteltäväksi. Vain aika voi paljastaa kapitalististen markkinavoimien oikeaoppisesti rakennettun huijauksen, jolla myydään levyjä meille tietämättömille.

Tämän tekstin johdosta tulen seuraavaan johtopäätökseen: Punkrockin tehtävä on parhaimmillaan esillä sen uidessa vastavirtaan valtavirrassa!

Rauhaa.

Petteri P