ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: Studiopäiväkirjan osa I / prologi

Olemme treenanneet suhteellisen ahkeraan tämän kevään sekä kesän luoman ajanjakson. Kysymys kuuluu; Onko siitä ollut hyötyä?
On!

Olimme olleet tietoisia jo pidemmän ajan tästä tunteesta, joka oli polttanut bändimme keskushermoston osaa, jossa käsitellään faktoja, jotka liittyvät hommien etenemiseen...

DRS:llä ei ole promootio tarkoituksiin ja ihmisille kuuneltavaksi olevaa asiaa jota nimitetään demoksi. Oli tosiasia, että tämä fakta oli tuhottava mitä pikimmiten, mutta silti tarkkaan harkiten ja ennen kaikkea hätäilemättä.
Ratkaisu löytyi Ouzo nimisen kaverin takaa, joka tarjoitui taltioimaan meitä opintoihinsa liittyen Joensuussa. Tämän tiedon muuttuttua päivämääriksi ja todeksi olikin sitten aika vuorautua treenikämpille miettimään, että mitä, miksi ja miten. Ja oli kartoitettava ennenkaikkea syy ja haluttu seuraus tälle toiminalle jota kutsutaan nimillä biisi, kappale, veisu, ralli jne.

Treenailimme vanhoja kappaleita ja sovittelimme niitä uusiin kehyksiin pyrimme myös tekemään uusia biisejä, jotka jostain syystä eivät vain ottaneet tuulta kantaakseen.

"Peruskivahevi" ei vain jotenkin kiinnostanut tai sitten kappaleet olisivat vain yksinkertaisesti olleet selvästi heikompia kuin aikaisemmat kappaleet olivat. Bändimme "kuherruskuukausi" oli nyt selvästikkin ohi ja nyt tarvittiin uusia tuulia...

Jossain vaiheessa vaaka kuitenkin kallistui ja asiat alkoivat ajautua treenikämpämme uumenissa "ihan kuin luonnostaan" siihen suuntaan, jonka voi määritellä ehkä osaksi oikein sanoilla: "kun tyttö tuijottaa tyhjyyteen niin homma toimii".

Toisin sanoen ajauduimme (kehityimme bändinä) tekemään muutakin kuin sen oletettavissa olevan ja sen mitä itse luonnehtisin keskinkertaisuudeksi eli mättöä jossa ei ole dynamiikkaa, tarkoitusta tai järkeä vaan silkkaa raivoa, vimmaa ja meininkiä sekä suuria määriä tuuria.

Eli saimme kun saimmekin noiden punkrock "aatetta" ajavien adjektiivien seuraksi herkyyttä, melodiaa, harkittua kauneutta sekä rauhaa, rakkautta ja ymmärrystä, jotka tuntuvat tällä hetkellä maailman tärkeimiltä asioilta.
Siihen meni tällä bändillä noin vuosi.

...Ja näillä eväillä DRS suuntaa kohti studiota.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta! Rauhaa. Petteri