ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: Top 5 levyt by Petteri

No niin. Nyt on tullut aika julkistaa minuun eniten vaikuttaneiden levyjen top 5. Lista ei ole ikuinen vaan muuttuva, mutta se on nyt pysynyt tälläisenä jo parisen vuotta. Ainaskin kolme parasta ovat olleet mukana jo vuosia.

Tänään on 24.3.2005 ja lista on nyt tälläinen.

I
Nirvana: In utero

Who gives a fuck about Nevermind!? Tämä on ehdottomasti Nirvanan "se" levy. Tämän teoksen avulla minä 13 - Vuotiaana löysin sen mitä minä olin jo pari vuotta kuumeisesti etsinyt. Tavan käsitellä tunteitani ja tuoda ne esille turvallisin keinoin makuuhuoneessa kitarani kanssa.

Levy kuullostaa tänäkin päivänä, 10 vuotta ilmestymisensä jälkeen, tuoreemmalta ja kiinnostavemmalta kuin 90 % nykyään julkaistusta musiikista. Itse asiassa näin on kaikkien näiden viiden levyn suhteen. Tällä äänitteellä on taltioituna bändi, joka yhdisti kaikki tuohon astisensa uransa ideat ja nivoi ne yhdeksi sekavaksi kokonaisuudeksi, jonka kantavana teemana oli luullakseni kuullostaa mahdollisimman paljon samalta kuin treeniksellä. Minä rakastan tämän levyn äänimaailmaa. Tältä rock-bändin pitäisi kuullostaa.

Sanoitukset ovat ehdottomasti parasta mitä Kurt ikinä aikaan sai. Oudon sekavat ja jotenkin runolliset. Vaikea niistä on muuta sanoa. Toimii!

Oikeastaan tämä on ainut Nirvanan levy, jota minä nykyään enää kuuntelen. Pakko on vain sanoa, että se on yksinkertaisesti parasta mihin minä olen kitara rockissa kohdannut.

II
Nine Inch Nails: Downward spiral

Tutuistuin NIN:n musiikkiin Fargilen avulla, joka on ihan saatanan hyvä levy, mutta kun kuulin ensi kertaa tätä levyä, jonka löysin kirparilta kymmenellä markalla jokin särkyi sisälläni. Tajusin, että voihan sitä ilman niitä iän ikuisia särökitaroitakin olla todella mielenkiintoinen ja rankka.

Todellakin silmiä avaava levy.

Tämä on todellakin matka psyykkeeseen ja tuotannollisesti suorastaan ylivertainen. Joskus vielä tänäänkin kuulee pop-artistien levy-yhtiöissä "palkallisina" olevan säveltäjän ottaneen vaikutteita tältä levyltä, jonka jälkeen Risto Asikainen kopio ne johonkin ihan vitun väsyneeseen Suomalaiseen olevinaan uuteen Nylon Beat hittiin. Vitun jee jee.

Tästä ei voi puhua.

...Jos jostain haluaa marista on sanoitukset, mutta kun ei halua. Kipin kapin kauppaan ostamaan tämä levy. Nirvana kun teillä jo onkin.

III
Sepultura: Roots

...Ja nyt kaikki rankemman metallin ystävät eivät ymmärrä, mutta minulle tärkein Sepultura levy on juuri tämä. Se johtuu siitä, että minä rakastan alavireisiä yksinkertaisia riffejä. Varsinkin kun niihin on lisätty percussio jytinää ja mureaa bassoa.

Tämä levy soundaa ihan vitun hyvälle ja on ollut Nirvanan In Uteron kanssa minun toisen bändin C.H.I.D.:n mukana aina studiossa. Henkisenä tukena.

Mitä tähän voi sanoa. Tämän kun tätä kuuli ensimmäisen kerran, niin vire laski omissa biiseissä välittömästi tuonne H:n tienoille. Ehkä levy on vähän loppua kohti puuduttava, mutta sehän ei minua kiinnosta vitun vertaa. Tämä oli yksinkertasesti niin hienon kuulloista, että huh huh.

Ehkä tällä levyllä Sepultura teki Metallicat. Eli tämä on heidän Load. Hyvä niin.

PS. St. Anger on muuten ihan vitun hyvä.

IV
Nick Cave and The Bad Seeds: and no more shall we apart

Todella tärkeä levy. Tämän levyn avulla selvisin läpi asepalvelukseni ja kaikki tähän astiset eroni tyttöystävistäni. Levy on sullottu täyteen selittämätöntä tunnetta, joka kristallisoituu tuohon hienoon mies ääneen ja loistaviin sovituksiin.

Soundit ja äänimaisema ovat niin aidon kuulloista ja voin luvata, että yhtään konetta ei tältä levyltä löydy ja hyvä niin. Se pilaisi tuon maanläheisen atmosfäärin, joka levyssä vallitsee.

Sanoitukset ovat silkkaa rautaa. Ei voi edes käsittää. Kipin kapin kauppaan lapset.

Tämä levy on pelastus! Tätä ei voi hehkuttaa tarpeeksi...

V
Queens Of The Stone Age: Songs for the deaf

Tämä viides sija on muuttunut ja on muuttuva. Olin laittamassa tähän P.J. Harvey: Uh huh her levyä, mutta jotenkin QOTSA tuntui kummiskin paremmalta. Ainakin nyt. Ehkä levy ei ole vaikuttanut ihan niin kovasti kuin nuo edelliset, mutta no jaa... Ei kai sen väliä. Tämä on rock.

Ihan vitun tiukka levy, joka tulee olemaan tulevaisuudessa klassikko 2000-luvun ainoana uskottavana grunge-stoner-rock levynä.

Ja se oli siinä. Eikun bongaamaan riffejä!

-petteri