ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: Rock ja mitä se on parhaimmillaan

"Moi. Minä olen Petteri ja soitan Rock-bändissä."
Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mutta entäpä se mitä se oikeasti tarkoittaa ja yleensäkkin... Mikä Rock-bändi oikeasti on!?

No aluksi. Tuo yllä oleva lause on silkkaa paskaa. Ei kukaan noin sano kenellekkään tai jos sanoo, niin ei tämä ihminen todellakaan ole mitään muuta kuin yksi vitun idiootti, joka ei tiedä mistään vittuakaan.

Rock-musiikki syntyy treeniksellä. Ja jos joku, niin treenis viimeistään opettaa karsimaan tuollaiset lausahdukset tekstistä, jota rock-bändissä soittava ihminen suoltaa. Miksikö? No siksi, että 70% ajasta, jonka bändi viettää yhdessä, neljän seinän sisällä, noin 110 desibelin äänenpaineessa on silkkaa pettymistä. Tuon saatanallisen palapelin epätoivoisessa kasaamisessa ei ole tilaa oman egon buustaamiselle. Tai jos on... niin sitten kyllä ei ole kyse mistään muusta kuin neroudesta.

Ne pienet onnistumisen tunteet, joita bändi yhdessä treeniksellä kokee, ovat kauniita hetkiä ja niitä pidetään jokaisen henkilökohtaisessa, itse rakentamassa tunteiden arkussa, jonne muilla ei ole mitään asiaa! Tämä arkku on bändin hyvin voinnin perusta. Jokainen bändin jäsen on velvollinen yrittämään tayttää tätä arkkua parhaimman kykynsä mukaan. Muuten hommasta ei tule hevonvittuakaan. Tämä on todettu käytännössä monta kertaa.
No niin. Eli treeniksellä jytisee ja homma kulkee kuin juna konsanaan. Bändi on vireessä ja meno on kuin villihevosilla kiimassa.

Ja ei kun keikalle.

Bändi saapuu keikkapaikalle ja toteaa, että joka vitun asia on vähän rempallaan. Ei ole sovittuja rumpuja paikalla tai miksaajaa tai ihan mitä tahansa, joka paikalle oli sovittu.

Bändin jäsenet katselevat toimettomana ympärilleen, kuin ankanpoika pesue etsisi emoaan. Joku pyytää tiskiltä limpparia ja toinen naputtelee rumpukapuloillaan hermostuneen oloisesti reisiinsä.

Lapset ilman äitiä.

No vihdoin kaikki kuitenkin järjestyy ja päästää aloittamaan soundcheck jonka tekee elämäänsä ja demo-bändeihin kaulaansa asti kyllästynyt ihmisraunio, jota ei voisi paljoa enempää kiinnostaa kuuletko sinä oman soittimesi, edessä olevasta monitorista. Tämä ihminen ei paljoa puheskele ja jos se jotain sanookin, niin se kuullostaa jotenkin vihamielisen oloiseltä. Hui.

Soundcheck kestää noin 10 minuuttia.

Sitten alkaa odotus. Noin 3-8 tuntinen ajan jakso, joka pitäisi kyetä olla juomatta tai vittuuntumatta liikaa. Tällöin yleensä Bändin jäsenet keskustelevat hermostuneessti lempi artisteistaan tai siitä ovatko he saaneet pillua tai jotain... 90% jäsenistä ei ole edes nähnyt tissiä kolmeen kuukauteen ja se 10% joka on päässyt jopa koskettamaan moista ihmeellistä ja kummallista maitorauhasta, seurustelee vakisuhteessa.

...Ja lopulta keikka.

Kaiken pitäisi mennä kuin rasvattu, mutta ehei. Se kieli, joka ei koskaan katke katkeaa, se biisi mikä on mennut aina ihan vitun tykisti on kuin vanhojen tanssit ja ne laulut, jotka yleensä menevt suht. hyvin, menevät täysin päin helvettiä, koska unohdit ottaa sen vesi lasin mukaan lavalle takahuoneesta ja menet juomaan ystäväsi olutta, joka pistää sinut röyhtäilemään ja tekee sinulle ihme-paine-lukon henkitorveesi.

Keikka loppuu ja bändi siirtyy nuolemaan haavojaan takahuoneeseen. Aluksi tuntuu tyhjältä, sitten siihen liittyy tunne, että kaikki ei mennyt kohdalleen ja sitten lopuksi luojan kiitos asialle aletaan nauraa ja viina alkaa maistumaan.

Eli eikun juomaan! Eikös niin!!!
...ja vitut.

Sitten aletaan roudaamaan sitä helvetillistä lastia tavaraa siihen pieneen Fiat Tipoon ja paikkojahan ei muutenkaan kolottanut. Sitten vielä koko vitun bändi sinne sekaan ja kohti treenistä.

Jossa tuo vittumainen vahvistin-, rumpu- ja soitinkasa (paskaa) viedään turvaan lämpimään. Sen jälkeen onkin jo niin alas sieltä keikka huumasta, että alkaa soittajien pikku, pikku sormia ihan paleltamaan kun ulkona on noin -20'C ja hikiset vaatteet alkavat pikku hiljaa jäätyä päälle.

Tästä suunnataan äkkiä jonnekin lämpimään, jossa pussikaljat suorastaan ampuvat itsensä auki. Ja eikun ottamaan kiinni siitä fiilliksestä mikä on, jotain mitä et oikein ikinä ole tuntenut, mutta joka elää sinussa vahvana. Onnea vaan.
Kun kaikki juomat on nautittu, suunnataan baariin ja meno yltyy. Hyvä humala on vienyt voiton. Olet väsynyt, mutta onnellinen. Nautitte bändinne jäsenien kanssa seurastanne ja juttu luistaa ja naurattaa. Pian huomaat kauniin naisen, joka notkuu tiskillä ihan kuin vain sinua varten. Sehän jopa katselee tännepäin viehkeillä silmillänsä. Kuin etsien jotain... Ehkäpä, jopa sinua.

Nyt olisi selvästikkin otollinen hetki mennä ja avata keskustelu tuon kauniin olennon kanssa sanoilla: "Moi. Minä olen Petteri ja soitan Rock-bändissä."
Just joo.

Rauhaa ja rakkautta

-Petteri