ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKAPÄIVÄKIRJA: Helsinki, Nosturin alakerta, 6.10.2010

Herään tirehtöörin karjuntaan: "Kuka on vienyt minun pasuunani?" Tirehtööri on vanhahko mies, jonka karismaan eletty elämä on tuonut aina vain lisää valovoimaisuutta. Lapsuutensa tirehtööri vietti lastenkodissa neuvostoliittovallan Venäjässä. Hänen inkerinsuomalainen isoisänsä teloitettiin porvarivakoojana. Tuolloin oli tapana olla perusteellinen, ja näin myös tirehtöörin isöisän lähisukulaisia, mukaanlukien tirehtöörin vanhemmat, vangittiin ja siirrettiin pakkotyöleireille ympäri Siperian. Tämänkaltaisissa sisäpoliittisissä ratkaisuissa perheensä menettäneet lapset sijoitettiin valtion ylläpitämiin lastenkoteihin - vankiloihin, kuten tirehtööri itse tapaa sanoa. Kasvettuaan täysi-ikäiseksi nuori ja väkevä tirehtööri pyrki aktiivisesti jättämään Neuvostoliiton taakseen ja lopulta, väärennetyn passinsa turvin, hänen onnistui tulla rajan yli Suomeen.

"Pietro, sinä kelvoton, enkö minä ole sata kertaa kieltänyt sinua olla koskemasta tavaroihini", tirehtööri huutaa entistä lujempaa vankkureidemme takaosasta, jossa me säilytämme esiintymistarvikkeitamme. Nousen kiirehtien unilaatikostani, vilttieni ja unileluystävieni seasta, auttamaan isäntääni hänen etsinnöissaan.

Aluksi minun oli ollut vaikea saada unta aina silloin, kun tirehtööri ajautui ryyppäämään, mutta sitten keksin käyttää korvatulppia. Olen luultavasti myös vähitellen tottunut isäntäni yölliseen meluamiseen yhteisten vuosiemme aikana. Ryyppyiltansa tirehtööri aloittaa usein viattomasti Prokoviefin Romeo ja Julia -baletin tapailulla pasuunansa huoltotoimenpiteiden ohessa, mutta 1. pullon puolityhjäksi käydessä, hän kuitenkin siirtyy, kuin veitsellä leikaten, iloittelemaan pasuunallaan esimerkiksi Tsaikovskin kepeän leikkisiä teemoja. Tirehtöörin maistiin päässeestä suusta kumpuaa usein tiettyjen Tsaikovskin melodioiden perään iso naurunremakka, jonka ohessa hän mylvii ilmaan kuin vanhalle ystävälleen: "Sinä kelmi, minun oma rakkaani, masentunut vanha homoni, olet sinä aika veijari!"

Alkuillan iloittelu kuitenkin kääntyy aina, kuin salassa, sivuraiteille.

2. pullon auetessa tirehtööri saavuttaa transsin kaltaisen tilan. Suomen- ja venäjänkieliset sanat menevät sekaisin hänen pitämissään käsittämättömissä monologeissa. Hän toistelee Stalinin, Leninin nimiä ja kyselee huutavaan sävyyn vankkureidemme sosiaalitilojen seinälle kiinnitetyltä Karl Marx -julisteelta: "Näetkö nyt, typerys, näetkö?" Transsin edetessä tirehtööri alkaa lähes aina soittamaan kuin riivattuna Sostakovitsin 5. sinfonian finaalia. Hän toistaa teoksen loppua yhä uudelleen ja uudelleen entistä kivaammin ja kiivaammin.

2. Pullon käydessä puolityhjäksi tirehtöörin harkintakyky katoaa - hän voi esimerkiksi paiskoa tavaroita impulsiivisesti niiden osuessa hänen tielleen tai syljeskellä lattialle ilman minkäänlaisia käytöstapoja. Tässä tilassa tirehtööri kaatuilee usein vaarallisesti ja hänen kehonsa on ollut monesti ruhjeilla villin yön jäljiltä. Tirehtöörin naurussa ei ole enää 2. pullon aikana iloa vaan nauru ottanut vihamielisen ja solvaavaan muodon. Välillä tirehtööri yltyy ylistämään kovaan ääneen: "Sinä rillipirujen rillipiru, sinä näytit sille runkulle!" Tämän jälkeen hän kohottaa snapsilasinsa ja jatkaa vakavalla äänensävyllä: "Sen sinä teit ystäväni ja minä rakastan sinua sen vuoksi loppuuni asti." Lopuksi hän kumoaa lasin sisällön kurkustaan alas.

Usein, mutta ei aina, tirehtööri aukaisee vielä 3. pullon. Sitä hän ei tosin ole koskaan vielä kyennyt tyhjentämään loppuun asti, mutta urhoollisesti, sen nyt avattuaan, hän kuitenkin aina yrittää. 3. pullon kohdalle tirehtöörin transsi ehtii laantua ja tirehtööri nuokkuukin pian korkkauksen jälkeen valitsemassaan paikassa tietoisen ja tiedostamattoman rajoilla. Tirehtöörin voi kuulla hyräilevän ennen tuupertumistaan Stravinskyn Rite of spring -baletin ritual of abduction -teemaa ja kysyvän aamun ensisäteiltä uneen liukuvalla äänellään: "Täti?"

Myös viimeöinen serenadi on oletettavasti päättynyt aamuyön humalaiseen mongerrukseen, ja toisinaan, kuten nyt, tirehtööri on unohtanut minne hän on jättänyt rakkaan pasuunansa messunsa päätteeksi.

Tirehtöörin viikset ovat valkeassa vaahdossa. Hänen verestävissä vanhan miehen silmissään on pelko hänen todetessaan pasuunan katoamisen hänen omaksi syykseen: "Pietro, rakas apinapoikani, minä olen tehnyt sen taas". Hänen suunsa kuullostaa rutikuivalta. "Olen kadottanut rakkaan pasuunani", hän toteaa murtuneella, melkein kyynelehtivällä olemuksellaan. Ajattelen, että tämä ei ole tirehtöörille ominaista käyttäytymistä. Olin aistinut jotain outoa jo pidemmän aikaa, mutta nyt epäilykseni näyttäytyi todellisessa hahmossaan. Isäntäni on epäilemättä kokenut viime yönä jotain perustavan laatuista sellaista, joka muuttaa yksilöä, joko murskaten tai kovettaen hänet. Pelko tarttuu tirehtöörin tuskaisesta katseesta minuun metsäpalon tavoin. Koen oloni rajattomaksi - turvattomaksi. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tälläista puolta isännässäni. Silmäni kostuvat. Mikä minä olen? En minä voi ottaa vastuuta tästä kaikesta. Olen vain pieni temppuapina. Osaan kiipeillä, kätellä ja hyppiä hassusti. Tiedän, että me emme selviydy, jos isäntäni nyt murtuu. Alan nyyhkyttää holtittomasti. Olen peloissani.

Keppi iskeytyy ankarasti selkänahkaani raivokkaan komennon saattelemana: "Hiljaa!" Rakas isäntäni, tirehtöörini, katsoo minua vihaisesti tuttu palo silmissään ja sanoo: "En kestä katsoa tuota surkeaa olemustasi nyt - ryhdistäydy!" Isäntäni toruu minua halveksuen heikkouttani, ja minä rakastan häntä.

-p

KUVIA:

Kuva:
Sakari Saukkonen