ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: Viikoloppu Etelä-Suomessa helmikuussa

Katselen juna-aseman aikataulua. Aikomuksenani on lähteä klo 20.02 junalla Kuopioon, mutta aikaisempikaan vuoro ei ole vielä saapunut asemalle. "Me olemme istuneet täällä kello kolmesta asti", sanoo takanani olevalla penkillä istuva nainen. Hänen istumapaikkansa sijaitsee täsmälleen juna-aikataulun vastapäätä. Seisonko minä hänen edessään? "Junamme on myöhässä nyt kaikkiaan viisi tuntia", hän jatkaa. Kello matelee aikataulun vieressä. Naisen teini-ikäinen poika katsoo minua arvoituksellisena ja ujona hänen viereltään. Häpeääkö hän puheliasta äitiään? Pahoittelen heille molemille VR:n puolesta. Saan palkkiokseni kaksi kappaletta hymyjä. Aulassa on massana tylsistyneen oloisia ihmisiä. Tänään, mitä ilmeisemmin, ei tule luottaa juna-aikataulujen lupauksiin.

Olen ollut viikonlopun Etelä-Suomessa. Teimme Mikon ja Matin luona musiikkia. On outoa työskenellä tällä tavoin eri ihmisten kodeissa ympäri Suomea. Se on tosin tuonut kaivattua vaihtelua pakkorutiineilla marinoituihin tapoihini ja ajatuksiini. Olimme edellisen yön Matin luona Lahdessa.

Juna-aseman aulan ilmapiiri on kiehtova. Tummaihoinen englantia puhuva mies tulee luoksemme. Hän haluaa tietää kuinka kauan linja-autolla kestää matka Lahdesta Jyväskylään. Matti veikkaa, että kolmesta neljään tuntia. Mies on ohjattu väärään junaan Helsingin juna-asemalla. Hän katsoo vuorotellen aulan etuovien vieressä olevaa linja-autoaikataulua sekä kädessään olevaa junalippua, johon konduktoori on kirjoitanut tekstiä mustalla tussillaan. Hän heittää kysyvän katseen meihin. Matti sanoo, että hän valitsisi linja-auton, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä - junat eivät ole tänään luotettavia.

Ehdimme tavata Teemun kanssa Helsingissä perjantai-launtai välisenä yönä. Teemu saapui iltatyövuoronsa jälkeen Mikon yksiöön Kallioon. Vaihdoimme kuulumiset, jonka ohessa tyhjensimme pari viinipulloa. Sen jälkeen olimme valmiit jatkamaan baariin. Mikko jäi nukkumaan, koska hän tunsi olonsa hieman kipeäksi. Helsinkiläiset taksikuskit kurvailivat lumikinosten väliköissä kuin rallikuskit. Heidän meno tuntui hurjalta takapenkille asti. Teemu, töissä käyvä ihminen, sai kunnian maksaa koko lystin edes takaisin. Helsingin yö oli kaunis lämpimästä autosta katseltuna, mutta aamuyöllä Teemun ja Virven luo vievää taksia odotellessamme, ainut aisti-informaatio mitä tarkaavuus tietoisuuteeni kykeni hakemaan oli kipu, jonka aiheutti naamaan viiltävä, vaatekerroksia halveeraava ja tennareille makeasti naurava pakkanen. Perille päästyämme Teemu paistoi vielä illan kunniaksi pihvin. Matti oli jo nukahtanut.

Katselen kuinka ihmisryhmät kuulutetaan yksi toisensa jälkeen takaisin rautatielaitureilta. Aulaan astelevien kasvoilta välittyy ärtyneisyys, huvittuneisuus ja väsymys. Junalla olisin kotona myöhään yöllä tai aamuyöstä. Ehdotan Matille, että jäisin vielä yhdeksi yöksi Lahteen. Junaliikenne ehtisi varmaan avata solmunsa aamuksi. Juna Helsinkiin on myöhässä vain parikymmentä minuuttia, ja Mikon on päästävä aamuksi töihin. Hän jää asemalle odottelemaan lähtöään.

Heräsimme Matin kanssa Virven ja Teemun luota puolen päivän aikoihin. Itse en ollut nukkunut kuin pari tuntia. Pahimmat unipölyt silmistä pyyhittyämme, kävelimme takaisin Kallioon, jossa menimme syömään aamiasen patonkeja myyvään kahvilaketjuun. Katselimme kuumien kahvikuppiemme äärestä, kun ihmismassat virtasivat höyryävien henkiensä kanssa ulkona kovassa pakkasessa. Kannettuamme Mikon uuden pesukoneen hänen pieneen asuntoonsa soittelimme tunnin pari ja lähdimme Lahteen vievään Z-junaan, joka oli tuolloin vielä tiukasti kiinni aikataulussa. Seuraavalle yölle oli luvattu myrsy, jonka takia jopa Viron risteily oli peruttu. Illalla saunoimme ja kävimme Torvessa, jossa seuraamme puoliväkisin istuuntunut nuori mies kertoi minulle kaksi kertaa saman tarinan ja joi kaljaa silmänsä kautta. Hänen monologinsa ohessa tunsin taas tuon oudon tunteen, jossa en koe enää olevani nuori. Valomerkin jälkeen Matti oli saada löylytyksen mustasukkaisilta pojilta, koska hän otti valokuvia heidän seuralaisistaan. Baarissa leijui tuoksu, joka syntyi surullisten kohtaloiden väsyneistä törmäyksistä. Me kaikki annoimme tuohon lemuun osamme. Tänä aamuna aloitimme soittamaan ajoissa ja saimme hyvää aikaan.

Olen astumassa Matin kanssa ulos aseman ovista, kun näen tuon väärään junaan passitettun miehen. Hän palaa aulan lämpöön laiturilta takaisin kuulutetujen joukossa. Linja-auto on jo lähtenyt kohti Jyväskylää, ja junan lähtöaika on siiretty puolituntia eteenpäin.

-p