ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KIRJOITUKSIA: 11.12.2009 "Mitä teille kuuluu?"

"Mitä teille kuuluu?" on kysymys, jonka eteen bänditoimintaa harjoittava toisinaan joutuu, esimerkiksi baarissa tai yleensäkkin törmätessään puolitutuiksi luonehdittaviin ihmisiin. "Teille" -sanalla viitataan siis kyseessä olevan henkilön orkesteriin.

Kysymys itsessään on mielestäni todella absurdi ja minun on ollut hyvin vaikea vastata siihen mitään, mitä pitäisisin oikeana vastauksena esitettyyn kysymykseen. Olenkin nyt viime aikoina itse vastannut uteluihin järjestelmällisesti: "ihan vitun hyvää!" Todellisuudessa en edes tiedä mitä kyseessä oleva "fraasi" merkitsee tälläisessa toiminassa. Ymmärrän kyllä, että tälläisen kyselyn tarkoitus on olla enneminkin kiva "smalltalk -tyylinen" aloitus keskustelulle, ja että utelijaa ei oikeasti kiinnosta paskan vertaa se, miten minun bändilläni menee, mutta kyllä se kysymys silti aina jää, ainakin itseäni, jokseenkin mietityttämään.

Tämän tekstin tarkoitus on siis nyt selventää itselleni sitä mitä meille kuuluu.

Viime viikonloppuna tavatessani Mattia ilmeni, että hän vastaa uteluihin totemalla, että "lopun alku on jo hyvällä mallillaan" ja "kaikki on vituillaan". Muiden orkesterimme jäsenten vastausten  "tyyliä" en tiedä, mutta voi olettaa, että ne ovat joko positiivis- tai negatiivissävyteisiä. Tälläisen "hyvään" tai "pahaan" lohkomisen -ajatuksen voin helposti oikeuttaa tähän pohdintaan, koska ainakin itse olen taipuvainen tuollaiseen lapselliseen asioden pelkistämiseen.

Totuus siitä "mitä meille kuuluu" on mitä luultavimmin näiden kahden välimaastoon haudattuna.

Me olemme treenanneet viimeaikoina todella vähän. Se on ollut ihanaa! Toistan tuon vielä kerran isoilla kirjaimilla - IHANAA! Uskokaa tai älkää, mutta olen mielestäni viettänyt noissa treenikämpiksi kutsutuissa tiloissa aikaani aivan tarpeeksi. Toisinaan on tuntunut siltä kuin kotilovaiheeni olisi nyt vihdoin ohi ja olisi pieni toivo siitä, että  kykenisisin vihdoinkin aukaisemaan silmäni sekä kantamaan musiikin itsessäni sen sijaan, että se olisi kahlittuna paskaisen treeniksen kylmähköön patteriin. Ennen ajattelin, että bänditoiminta ja musiikki yleensäkkin on yhtäkuin treenikämppä, mutta en enää. Se mitä se on, sitä en osaa määritellä, mutta se ei haittaa tällä hetkellä ainakaan minua.

Silti, nyt aina kun olemme palanneet treenikselle ja alkaneet valmistautumaan keikkoihin, olemme saaneet orkesterin toimimaan todella nopeasti ja mielestäni paremin kuin ikinä. Olemme mitä luultavimmin tatuoineet tällä hetkellä keikoilla soittamamme kappaleet keskushermostoomme riittävän hyvin, jotta oikeat synaptiset yhteydet aktivoituvat melkein välittömästi pienen muistutuksen jälkeen.

Uutta materiaalia emme ole alkaneet, pientä hahmottelua lukuunottamatta, valmistelemaan osaksi siksi, että Mikko ja Matti asuvat pääkaupunkiseudulla ja osaksi siksi, että on ollut jokseenkin tyhjä olo tämän orkesterin tiimoilta. Olemmehan kuitenkin työskenneleet noin viisi vuotta enemmän tai vähemmän, mutta aktiivisesti tämän asian parissa. Itse ainakin koen tehneeni niin, ja tänään olen äärettömän ylpeä uudesta EP:stämme, joka on ehdottomasti ainakin oman musiikillisen toimintani ehdoton kruununjalokivi.

Se mihin suuntaan musiikillinen seikkailumme lopulta suuntautuu kun alamme taas aktivoitua "sävellystyöhön" saa jäädä ilman spekulaatiota, koska olen nyt vihdoin ymmärtänyt sen, että toisinaan on parempi pitää turpa kiinni, jos aikoo säilyttää vapauden ja virran runsaana... Sen verran olen kuitenkin koettanut syöttää jäsenillemme, että tekisimme mahdollisimman paljon musiikkia yhdessä, koska se ainakin varmistaa monimuotoisuuden läsnäolon, joka on omasta mielestäni tervetullutta orkesterille kuin orkesterille.

Nyt olisi tietenkin hyvää aikaa tehdä sitä tämän mahtavan asian (musiikin) nurjaa puolta, eli promootiota, keikkamyyntiä ja vastaavaa kaupanalaan liittyvää. Se on vain niin äärettömän turhauttavaa toimintaa sellaiselle ihmiselle, jolla on vielä edes rippeet jäljellä siitä, mitä kutsutaan keskuudessamme sanalla - sielu. Olen silti tukahduttanut tunteeni ja käynyt tutkimassa pienten levy-yhtiöden meininkejä sekä etsinyt ohjelmatoimistoista sopivaa henkilöä keikkamyyjäksi, ja lisäksi olemme pistäneet yhdistyspaperit vetämään, joka on todella mielenkiintoinen asia! Yhdistyksen kautta sekä avulla voi varmaan tehdä monia kivoja asioita, jos vain haluaa ja on intoa tehdä. Tämä yhdistys voisi olla hyvä asia, jos sen laittaa toimimaan kunnolla. Sehän on sitten taas aivan oma taiteenlajinsa se.

Omatuntoni velvoittaa minua toteamaan tähän julkisesti, että DRS on nyt mielestäni siinä pisteessä, että se tarvitsisi kanavan, jonka kautta julkaista musiikkiaan, ja kanavanahan voi toimia aluksi aivan hyvin vaikka sitten se oma yhdistys, prkl!

Painotan tähän loppuun vielä, että kaikki tämä yllä oleva pohdinta on vain osa vastauksesta "mitä teille kuuluu" -kysymykseen. Se on osa orkesterin vastauksesta sekä osa minun vastauksesta - en voi tietenkään puhua muiden jäsenten puolesta, mutta en voi mielestäni myöskään kahlita ajatuksiani asken tuottamaani tekstiin omana totuutenani, koska se olisi typerää.

Joten...

sinä lukeva,
symboleja syövä tajunnan mato,
tulkitsija, taiteilija, nero,
maailmojen ahmija...

kerro heille,
jotka itsessään istuvat,
kenen tuolia he lainaavat...

...ja"mitä heille kuuluu"?

-p