ETUSIVUDRSKIRJOITUKSIAMEDIAKEIKATVIERASKIRJAIN ENGLISH

KEIKKAPÄIVÄKIRJA: 26.9.2009 Kulttuuriareena

Hyvää huomenta.

Herään ennen puoltapäivää kun Matti soittaa ja varmistaa, että eilen sovittu valokuvaus on voimassa minun osaltani. Ja sehän on. Olli soittaa heti perään ja ehdottaa, että tapaisimme torilla kahvittelun merkeissä ennen kuvausta. Torilla minua odottaa väsyneen näköinen olento. Kahvin jälkeen lähdemme kohti studiota, ja Olli jättää pyöränsä torin nujakoille.

Valokuvausstudion pihalla todetaan kollektiivisesti, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän nuutuneen oloisia, mutta paikalla. Kuvauksessa kestää noin 5 minuuttia. Matin visioima tilanne saadaan taltioitua, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Soittokamat ovat henkassa, josta ne voidaan roudata suoraan Nukelle, jossa on tänään kaksi keikkaa käsittävämme kiertueen toinen ja viimeinen keikka. Nuorisotalon salissa on epämääräinen säätötila päällä ja jäämme seuraamaan sitä omaa soundcheckiämme odotellessamme.

Itse olen soittanut juurikin tässä samaisessa salissa ensimmäisen keikkani noin 10 -vuotta sitten. Pitkälle on päästy näillä rokkihommilla! Totta puhuen olen tavallaan odottanut tätä hetkeä, koska muista miten tämä sali oli aina yleisön puutteessaan ja sen luomassa tyhjyydessään surkuhupaisa kokemus esiintyä. Olen jotenkin varmaan kaivannut tuota nuoruuden tunnetta takaisin, nyt kun olen esiintynyt ympäri maailmaa miljoonille ihmisille ja muuttunut palvotuksi rockolennoksi, jonka penis on liukunut edestakaisin eri ihmisissä ainakin kolme kertaa matkan Amerikkaan ja takaisin.

Te madot ette voi ymmärtää miten raskasta on olla menestynyt ja ihailtu rockmuusikko. Sitä aina kaipaa niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin sai kävellä kadulla rauhassa ja ei voinut ostaa mitä huvittaa. Silloin oli hienoa sijoittaa viimeisiä eurojaan kirpparilöytöihin kun nykyään taas voi yhtä hyvin ostaa koko typerän kirpputorin, jos niin huvittaa. Ah...

"Köyhyys ei ole kivaa, mutta siinä on oma charminsa."
-Kauko Röyhkä

Simo Reunamäki tulee paikalle läppärinsä kanssa ja poimii miksauspöydästä raidat koneelleen. Lisäksi keikka kuvataan parin videokameran voimin. Katsotaan, jos näistä saa aikaan jotain näytille laitettavaa.

Keikan jälkeen palaamme eiliselle keikkapaikallemme ja juomme itsemme humalaan. Sitä on selvästikkin tultu jonkin itsessä olevan uuden rajan läheisyyteen, kun tälläinen oheistoiminta tuntuu turhalle ja ajan hukalle, mutta itse soittotoiminta taas kivemmalle kuin miesmuistiin. Kiitos kaikille ja voikaa hyvin.

Ainiin, pääsi melkein unohtumaan. Alkutekstissä mainittu pyörä löytyi seuraavana arkipäivänä vasta pitkällisen pohdinnan sekä varkausepäilyjen ja etsintöjen jälkeen juuri siitä mihin se oltiin jätetty.

-Petteri

KUVIA: